Kallio on maailman ihanin paikka asua. Pitkään vakuuttelimmekin toisillemme, että 44 neliötä riittävät meille mainiosti - tuleepahan oltua yhdessä ja lähekkäin! Saagan syntymisen jälkeen yksiön kutistuvat neliöt, parvekkeettomuus ja ohi kiitävät kulttuuri- ja ravitsemusmahdollisuudet alkoivat kuitenkin sen verran tympiä, että aloimme haaveilla muutosta isompaan ja siihen kuuluisaan "perhekotiin". Elo pienen vauvan kanssa paljasti, että jokainen meistä tarvitsee omaa aikaa ja tilaa muualtakin kuin vain vessasta.
Etsimme uutta kotia akselilla Kirkkonummi-Sipoo - aktiivisesti. Skaalamme oli laaja, kaikki kävi: kerrostalo, rivitalo, paritalo tai vaikka omakotitalo, uusi tai vanha, remontoitava tai uudenkarhea. Ydinkeskustasta tai uudelta asuinalueelta. Kävimme katsomassa varmasti liki 100 asuntoa. Ja voi apua, miten kallista pääkaupunkiseudulla on. Kallion harvojen kolmioiden lähtöhinnat kipusivat jo kättelyssä yli 400 000€ ja nämä piti vielä remontoida. Espoossa rivitaloasuntojen neliöhinnat olivat pöyristyttäviä, pohjaratkaisut maailman tylsimpiä ja asuntojen kunto usein kyseenalainen. Vantaan ja Sipoon uudet asuinalueet olivat taas niin vaiheessa, että oli turha edes haaveilla lähikaupasta saati julkisesta liikenteestä. Paniikki lisääntyi sitä myötä, kun seinät hiipivät kotona lähemmäksi ja lähemmäksi ja asunto toisensa jälkeen osoittautui pettymykseksi, tai meille aivan liian kalliiksi.
Kesällä 2012 Heikki oli töissä Tampereen asuntomessuilla Omatalon kohteessa. Ihastelimme ihania uusia koteja, mielenkiintoisia sisustusratkaisuja sekä pihoja ja terasseja, joilla olisi niiiin helppoa nukuttaa Saagaa. Saati kuinka ihanaa olisi päästää tuosta vaan lapsi pihalle leikkimään. Kallion katastrofaalinen päiväkotitilanne sekä asfalttipuistot olivat jo konkretisoituneet pienen lapsen myötä.
Messuhaahuilun lomassa heräsi kysymys, ketkä ja miksi ihmiset muuttavat asuntomessualueelle. Mitä se käytännössä tarkoittaisi? Missä ovat seuraavat messut? Olisiko se meidän juttu? Pieni tsekkaus - seuraavan kesän messukohteessa Hyvinkäällä oli tasan yksi vapaa tontti! Tässä vaiheessa unelmat olivat jo kiitolaukalla ja konkretisoituneet molempien silmissä eläviksi kuviksi. Kuukautta myöhemmin olimme rakentajia Hyvinkään asuntomessuilla. Halki, poikki ja pinoon - mietitään sitten tarkemmin matkalla. Jes, me saadaan lisää tilaa!
Tervetuloa klubiin! Asuntomessualueella asumisessa on se mahtava puoli, että kaikki naapurit muuttavat yhtä aikaa alueelle. Syntyy sellaista yhteisöllisyyttä, jota on vaikea löytää jos muuttaa toisenlaiselle asuinalueelle. Monet jakavat rakentamisen tuskan rintarinnan ja useilla on pieniä lapsia. Ainakin meillä täällä Espoossa on hieno naapurusto, jossa kaikki aikuiset huolehtivat kaikista pihoilla ja pikkukaduilla leikkivistä lapsista. On yhteisiä juhlia ja pihakirppiksiä. Ihanaa! Tsemppiä Tea ja perhe!
VastaaPoistaIhastelen aina kirjoituksia, joissa asiat on osattu ilmaista hienosti. Sinun tapasi kirjoittaa on juuri tällainen. Tosi kiva lukea! Lähdemme myös mielenkiiinnolla katsastamaan kotinne messualueella muutaman viikon päästä!
VastaaPoista